Luokkakaverimme Wang ja Qing olivat kutsuneet meidät käymään viikonloppuna kotikaupungissaan ja päätimme tarttua tilaisuuteen. Tijian sijaitsee noin 160 km Pekingistä itään ja on melko likellä merenrantaa. Tämä "pikkukaupunki" oli vaivaisen 10 miljoonan ihmisen asuttama ja eihän se olekkaan kuin noin 2 kertaa enemmän kuin Suomessa asukkaita.

Matkaan lähdettiin 8:30 lauantaiaamuna kohti Pekingin itäistä juna-asemaa. Luotijunalla 330km tuntivauhdilla itse matka kesti noin 30 minuuttia.

Perillä Tianjinissä katunäkymä oli aika samanlainen kuin Pekingissä, jos otetaan pois puolet mainoksista ja katuruokaloista. Ulkomaalaiset oli ilmeisesti astetta harvinaisempia, sillä meitä tuijotettiin ja osoteltiin sormella paljon enemmän.

(Hauska kyltti vakavasta asiasta)

Ensimmäisenä suuntasimme perinteiselle kauppakadulle, jossa paljon erilaista nähtävää ja osteltavaa. Itse koitin etsiä taikatemppuiluja varten isoja kiinalaisia kolikoita, mutta olivat suurin osa liian rumia. Olisin ostanut puisen puddhan, mutta oli aivan liian iso ja painava. Kaikki hienot tuliaiset jää aina ostamatta kun ei oo matkalaukussa tarpeeksi tilaa :(

(Kullatun lohikäärmeen silitäminen toi onnea)

Nälkä tuli yllättäen ja kiinalaisten oppaidemme neuvosta söimme pikaravintolassa buffet tyyliin. tarjolla oli hullu määrä erilaisia ruokia ja kun jotain osoitit niin tarjoilijat kauhoivat lautasen täyteen ja lämmittivät sen. Söimme jao zia, lihatäytteisiä sämpyläitä, lättyjä, munanuudelia ja punapapu pullia. 6 hengen voimin tuli tilattua aivan liikaa ruokaa ja sen seurauksena 2,5 lautasellista ruokaa jäi syömättä. Onneksi Wangin naapurin koira oli kuulemma kaikkiruokainen, niin otettiin jämät mukaan.

Ruuan jälkeen oli vuorossa jonkin sortin temppeli. Minä ja Jose liimauduttiin jo portille kiinni, kun jäätiin kuvaamaan skeittaajien temppuja. Hyvin pojat veti ja ei kukaan ees kaatunu, vaikka koko ajan painostettiin kameran kanssa tekemään näyttävepiä temppuja. Itse temppeli ei ollut yhtä suuri kuin, missä aikaisemmin käytiin, mutta taisi olla kyllä isoimmat puddhat. Kuvia ei tietenkään saanut ottaa, joten jäi hienoimmat paikat ikuistamatta. ulkopuolella oli hemmetin korkea metallinen torni jonne sai heitellä kolikoita. Mitä korkeammalle sai kolikon jäämään, sitä enemmän onnea oli luvassa. Itse pääsin 4. kerrokseen asti.

(Järkkärillä ois taas saanu paljon parempia kuvia)

(Kolikon keittoa. ite pääsin vaan 4. kerrokseen)

Seuraavana suuntasimme Wangin kotiin, joka oli aika tiivistä asuinaluetta. Kerrostalo asunto oli kolmio, jossa pieni keittiö, alttarinurkkaus ja hemmetin kylmät lattiat. Isä ja äiti olivat järjestäneet astetta komeammat ruuan meidän kunniaksi, josta osa oli itse tehtyä ja osa ostettua. 11 erilaista ruokalajia oli tarjolla ja jos muistan oikein niin menyy oli seuraavanlainen: paistettua rapua, herne-lotusjuuri-sieni-pähkinä-paprika-lautanen, mustekalaa ja kanaa, katkarapu-tofu-vihannes-lautanen, hemmetin ruotosta kalaa suomujen kanssa, tofu-makkara-sörsseli, herne-chili-tsydeemiä, itse tehtyjä jao zia eli lihataskuja, maapähkinöitä ja kirsikkatomaatteja. Tämän kaiken ohella oli tarjolla olutta ja 38% riisiviinaa (bai jiu). Ruuan ohella isäntä patisti meistä syömään ja juomaan aina vaan enemmän. Rupes isännän poskia punottamaan ja hymy levenemään aika lailla, kun kuppia kohoteltiin. Olo rupesi olemaan jo aika hämmentynyt kun koko perhe oli satsannut järjettömän paljon meitä varten ja kaiken lisäksi äiti oli ostanut meille temppelistä munkkien tekemät rannekorut, jotka aikaisemman silmäyksen perusteella eivät olleet ihan halvimmasta päästä.

Ruuan päätteeksi käväisin suihkussa ja totesin lämminvesivaraajan arveluttavan pieneksi ja oli asennettu vielä kattoon roikkuman. Suihkun jälkeen sai laittaa päälle kattoon upotetut lämpölamput, niin ei tullut vilu kun kuivatteli. Aivan järjettömän hieno keksintö. Tämän jälkeen suuntasimme nuorisoporukalla KTV:hen (kiinalainen karaoke) iltaa jatkamaan. Kylläpä rupesivat kiinalaisetkin lauleskelemaan kun olivat muutaman oluen juoneet.

(Perhepotretti. Vasemmalla Wang keskellä isä ja äiti. Qing oli kameran takana)

(Vaatimaton pikku iltapala)

Illan tunnelmat tiivistettynä: uskomattoman hienoa!! Lopuksi palasimme taksilla perheen kotiin ja huomasimme, että perhe itse nukkui sohvilla ja vierassängyillä ja meitä varten oli isännän ja emännän sänky petattuna. Siinä sitten vietimme Jonne ja Josen kanssa miehisen yön samassa sängyssä.

Aamulla oli lähialueelle iskenyt sähkökatko ja isäntä kipaisi hakemassa meille aamupalaksi kasvis bao zia ja oli kyllä parempaa mitä olin Pekingissä maistanut. Kamat ottettiin kantoon, perhe hyvästeltiin ja käteltiin kolmeen otteeseen. Päätettiin vielä kiertää yksi paikallinen kauppakatu, jossa oli paljon erilaisia vaatekauppoja, ruokaloita ja muuta kivaa. Mukaan tarttui pari hemmetin halpaa ja hyvää paitaa, tennarit ja hassun hauska vyö. Maistoin myös paikallista punapapu-mehujäätä, jota kaikki näyttivät syövän. Roskiinhan tuo meni kahden haukun jälkeen. Ei oikein ollut Teron makuun. Päivä oli aika kuuma. Saastepilvien takaa ei aurinkoa näkynyt, mutta paahde tuntui sitäkin paremmin. T-paitasillaan sain kiertää koko päivän.

Siitäpä sitten taksilla juna-asemalle ja takaisin kotiin. En olis kyllä uskonut, että Peking voi tuntua näin kotoisalta paikalta palata takaisin.