Viime perjantaina oli tosiaan syntymäpäivät allekirjoittaneella ja sen kunniaksi ajattelin tarjoilla kakkua kavereille ja hotellin henkilökunnalle. Lähimmästä leipomosta olin jo käynyt ostamassa 4 erillaista kakunpalaa, joista oli tarkoitus valita yksi. Näyttivät erittäin komeilta, mutta maku puuttui kaikista. Niinpä matkustin korttelin kauemmas Hollyland- leipomoon, joka oli paikallisen standardin mukaan kallis. Löysin helkkarin hyvät kakut ja ostin 3 kpl, joista köyhdyin 19 €.

(Synttärikaakut)

Ensimmäisenä löin henkilökunnalle kupit teetä käteen ja leikkelin kaikille lautasellisen kakkua. Kovasti ihmettelivät, mutta eivät panneet pahakseen.

Ilma oli komein tähän astisista päivistä. Aurinko mollotti, vähän tuulta ja hemmetin lämmin. Lähdimme katsastamaan Yuyuantan puistoa, joka on tällä hetkellä erittäin suositti, koska sadat kirsikkapuut kukkivat kauneimmillaan. 10 yuania maksoi sisään ja kun portista pääsi sisään, niin väkeä oli kuin markkinoilla. Onneksi syvemmällä puistossa mellakka hiljeni ja päästiin Josen kanssa näpsimään kuvia. Muut lähtivät omille teilleen kun eivät jaksaneet odottee meitä. Vaikka Pekingin olympialaisita on kulunut jo pari vuotta niin vieläkin näkee olympialaistem maksotteja joka puolella. 4 lasta oli puettu kyseisten elikoiden pukuihin ja  niistä tuli räpsittyä aika reilusti kuvia.

(Olympialaisten maskotti)

Kierreltiin siksakkia ympäri puistoa ja räpsin varmaan pari sataa kuvaa. Taas rohkeni pari ihmistä kysyä meitä samaan kuvaan ja mentiinhän me. Puiston keskellä oli iso järvi jaettu kolmeen osaan ja rannoilla paljon kiviä, laitureita ja tuoleja missä mielellään vois köllötellä vaikka koko päivän ottamassa aurinkoa.

(Ei uskois että näkymät on keskeltä kaupunkia)

Parissa kohtaa rannan kivet oli veden pinnan alapuollella mustanaan sammakon poikasia elikkäs nuijapäitä ja pikkulapset pyydystivät niitä kuppeihin. Itsekin upotin muovipullon veteen ja kaudaisin varmaan 300 nuijapäätä pulloon ja kyllä lapset oli innoissaan. Josen kanssa tuumittiin, että tässä saattais olla lemmikki kilpikonnille hyvää ruokaa, joten otin nuijapäät mukaan.

(Tenavat saalistaa nuijapäitä)

Etuportin kupeessa oli iso seinä jonne ihmiset olivat kirjoittaneet nimiä ja niinpä päätimme mekin jättää puumerkkimme. Jonne oli rohkein piirteli puumerkin niin isolla että rupes hävettämään kesken kaiken ja löi miehelle naamanki punaseks. Puistoreissun jälkeen ravinteliin syömään ja illalla hotellilla maistoimme muutaman olusen synttärikakun ohella. Siitä sitten Houhain pikkupubeja lähdimme kiertelemään läpi, mutta ei ollut ihmisiä liikkeellä niin ilta tylsistyi äkisti.

 

Eilen, eli keskiviikkona Jose päätti että nyt suomen pojat miehistyy ja syö skorppionia. Wangfujingissa olimme ennenkin käyneet ja ensi tuntumalta paikka oli täynnä kalliita merkkiliikkeitä, joista ei hanninut mitään ostaa. Mutta pienestä väliköstä löytyikin kapea ja ahdas katu, joka oli kuulemma yksi Pekingin kuuluisista vuosisatoja säilyneista kauppakaduista. Kauppiaita oli joka puolella ja tinkiä sai enemmän kuin mitä kehtas. Ostelin postikortteja ja onnenamuletteja tuliaisiksi. Kävimme pelihallissa, jossa sai pelailla melkein ilmaiseski erilaisia videopelejä aina 10 vuoden takaa uusimpiin nykypäivän efektipainotteisiin mättöihin. Olisin ostanut hienon kangasmaalauksen 50 yuanilla mutta myyjä ei tiputtanut 80 alemmas. Juoksi kolmeen otteeseen perään nykimään hihasta, mutta kun ei kerta hinta tippunu ni ei kauppoja tullut.

Ruokakojuja oli joka puolella ja päätimme lämmitellä ensiksi syömällä miniskorppioneja. Tikkuun oli lävistetty 4 keltaista elävää pikkukaveria ja muutamalla yuanilla ne paistettiin paistoalustalla. Maku oli oikeastaa hyvä, vähän sama kuin pähkinää olis syöny. Kauempaa löytyi sitten isompia mustia skorppioneja ja pakko myöntää, että yksin olis jäänyt syömättä. Oli kaveri sen verran karvanen, että en olis ostanu jossei olis pakotettu. Lopulta sitten miehistyin ja rupesin mussuttamaan. Jalat ja häntä oli rapeita ja helposti syötäviä. Keskiruumis sisäelinten kanssa toi eksoottisen maun suuhun, mutta sen sai huuhdeltua pois oluella. Pää ja sakset tuottivat suurinta tuskaa, sillä panssari oli kovaa ja ei meinannut hajota palasiksi. En pureskellut päätä tarpeeksi kauan, niin jäi mokoma kurkkuun kiinni ja meinas nousta hyvät ruuat ylös. Sain pidettyä kuitenkin antimet sisällä ja kokonainen Tsingtao olut meni, että sai hiihdeltua palaset alas. Hyvä että tuli kokeiltua, niin saa sitten jälkeenpäin miehistellä että on tullu tuommonenki syötyä.

(OMNOMnomnomnom)

(Parempi kuva herkkupalasta)