Aamulla Tero koputettiin hereille klo 11:15. Suunnitelmassa oli suunnistaa bussilla ja metrolla Tian´anmenin aukiolle ja näpsiä miljoona kuvaa. Matkaan lähdettiin, vaikka eilisen tulinen jian bing guo zi poltteli vielä sisuskaluissa.

Kerrankin kun piti itse suunnistaa perille ilman apuja, niin rupes paikkojen nimetkin muistumaan paremmin ja perillä päästiin. No olihan se aukio suuri, näkymät oli komeat ja joka paikasta näkyi niin kauas, että huomasi kuinka saasteinen ilma onkaan. Kun koitti nähdä pikkasenki kauemmas, niin sama kun olis voipaperin läpi tuijotellu. Turistiryhmät erottuivat joukosta samanvärisillä hassuilla hatuilla ja kuvia näpsittiin sekä näkymistä että meistä. Osa rohkeni tulla nykimään hihasta, josko pääsisivät samaan kuvaan.

Valokuvauskurssin oppien mukaisesti rupesin kikkailemaan aukolla, sekä suljin ajalla ja tuloksena tuli 100 kuvaa, joista muutama erittäin onnistunut. Rupesin ottamaan kuvia enemmän ihmisistä kuin näkymistä. Teeskentelin ottavani kuvaa rakennuksesta ja samalla tallensin salaa siivousmiesten arkea.

Aukiolta siirryimme eteläportille, jossa maksoimme 20 yuania sisään 4 kerroksiseen torniin joka oli muutettu museoksi ja aiheena taisi olla eri hallitsijoiden historia. Sisältö sinänsä ei tehnyt vaikutusta, mutta hienot näkymät sain tallennettua kameralle joka ilmansuunnasta. 

Seuraavana vuorossa oli kauppakatu, jossa hullut määrät piraattituotteita ja innokkaita myyjiä. Taas tuli harjoteltua tinkaamista ihan vaan huvikseen, vaikkei mitään ostettukaan. Kauppakadun ulkoasu oli pidetty muttumattomana varmaan vuosisatoja ja oli kyllä vaikuttava. Tuntui kun olis astunut ajassa taaksepäin ja joka paikka täyttä pieniä kauppoja.

Jo 3 päivän ajan saksalainen Matthias oli hinkunut päästä johonki pilvenpiirtäjän kuppilaan ja lopulta annettiin periksi. Massiivinen torni löytyi ja hissillä noustiin kerrokseen 45. Koko kerros näytti olevan tyhjillään, mutta yhdestä nurkasta löytykin sitte ovi, joka johti ehkä maailman viihtyisämpään kahvilaan/baariin. Aurinko paistoi sisään ympäroivistä lasiseinistä ja maalasi kaipunkimaisemat keltaisella 140 metrin korkeudesta. Alas kun istui niin tuli ihan juhannus mieleen. Kylmä Tsingtao-olut ja hedelmälautanen kruunasivat tilanteen. Tulevaisuudessa tulen palaamaan kyseiseen kuppilaan 100% varmuudella.

Lopuksi paluu asuntolaan ja matkalta mukaan iltapala bao zit. Niin tuli päivä täyteen ja tuntuu, että kohta tulee nukkumatti.

(Ystäväni Maon kanssa. Pitää käydä joskus nappaamassa parempi kuva)

(Matthias heilaa monumentille)

(Näkymä torni museosta)

(Arrow tower. Puolustustornin sisäänkäynti)

(Wain Wain -baari 140 metrin korkeudella)