Taas tuli herättyä Pekingiin kauniin keltaiseen aamun. Hiekkamyrsky tiputti näkyvyyden pariin kilometriin ja ikkunanäkymä oli pelkkää seepiaa. 200 metriä kun käveli pihalla, niin hampaissa rouskui hiekanmurut ja kurkku oli kuiva. Kyllä nousi Terollaki kaulaliina naamalle, niinku 98% vastaantulevista ihmisistä. Äkkiä se päivä kuitenkin selkeni ja klo 12 oli jo ilmakin ihan normaali.

Iltapäivät tunnit peruttiin opettajan sairastellessa ja niinpä suoritimme muutto-operaation. Jonne muutti käytävän vastakkaiselle puolelle omaan huoneeseen ja liikkumistila tuplaantui, kun sai yhdistettyä itselle tuplasängyn. Ero oli haikea, mutta välttämätön.

Marketista lähdin ostamaan vessaharjaa ja vettä. Taas oltiin polttopisteessa, kun kaikki myyjät halus kysyä että "voinko auttaa"mutta eivät kehdanneet. Kovasti tyttöjä nauratti, kun pakkasin ostokset muovipussiin ihan itse myyjän sijasta.

Taas tuossa kävellessä huomasin että autojen oven kahvat on aika suosittuja paikkoja sulloa kaikenlaisia flaiereita. Nauratti kovasti ku mies kulki pitkää kadunpätkää flaierinippu kädessä ja repäs aina kilpailijan flyerin pois ja laitto oman tilalle. Asiallista markkinointia.

Illalla käytiin syöpöttelemässä Tahran ja Matthiaksen kanssa vähän paremmassa ravintelissa. Sweet´n´sour possua ja jotain tulihaa riisin kera. Kolmas annos antoi olettaa vähän liikaa ruokalistan kuvan perusteella. Tuli vati täynnä läskilihaa,luita ja kananjalkoja. Yllättäen jäi annos koskemattoman pöytään. Hintaa tuli huimat 3 euroa illalliselle.

(Lauantain bao zi lounas)

(Sängyn jousien testausta)