Tänään vietetään kuolleiden muistopäivää ja se tiesi vapaata koulusta. Hain tuossa vähän katuruokaa, että jaksaa taas kirjotella blogia.

Lauantaina saimme kutsun opettajamme Shannonin kotiin tekemään ja syömään kiinalaista ruokaa. Tupaan kun tultiin, niin siellä isä Peter jo väänsi tottunein sormin jao zia. Kädet pestiin ja rupesimme hommiin isännän opastaessa kädestä pitäen. Muutaman yrityskerran jälkeen hommaan pääsi jyvälle, vaikka tulos ei täysin vastannutkaan isännän tekemää mallikappaletta. Eli siis jao zi on taikinatasku jonne laitetaan täytteeksi kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa tai ihan mitä vaan mieli tekee. Näissä meidän tekemissä taisi olla täytteenä ainakin katkarapua, sieniä ja sipulia.

Perheen 15 vuotias poika Peter jr. näpsi kuvia meidän sähellyksistä ja uskaltaitui jopa puhumaan meille vähän englantia. Aina vähän väliä äiti koitti kuiskia pojalle kiinaksi että "puhu nyt sinäkin jotain!!", kun oli poika sen verran vähäpuheinen.

Lopuksi söimme omat tekeleemme ja kyllähän ne sitten maistuikin. Jao zia kasteltiin viinietikkaan ja chiliin, jotta saatiin vähän lisää makua ja päälle mussutettiin vesimelonia. Sen verran täyteen tuli, että päätimme jäädä hotellille vaikka tarkoituksena oli lähteä illalla kaupungille. Ehkä parempi niin.

(Itse tehtyä jao zeja)

Sunnuntaina noin klo 11 lähdimme käymään CCTV-tornin alla sijaitsevassa akvaariossa. Lipusta köyhdyimme 85 yuania eli reilut 9 €. Kalat ja kilpikonnat oli jo nähty eläintarhassa, mutta tällä kertaa pääsimme näkemään pingviinit ihan läheltä. Kivoja veijareita kun seurasivat kättä lasin läpi kilpaa ja näyttivät jopa ihan viihtyvän , toisin kuin eläintarhan useimmat elikot. Pikkumeduusat kun pyörivät sadan kappaleen laumoissa spottivalojen alla, niin oli sen verran vaikuttava näky, ettei kamerakaan pystynyt tallentamaan kaikkia värejä. Toinen vaikuttava näky oli akvaariotunneli, jossa päästiin liikkumaan kaarevassa lasikäytävässä akvaarion pohjalla ja nähtiin joka suunnassa jättirauskija, haikaloja, rapuja ja muita otuksia, joiden nimistä ei ollut tietoa.

(Pari meduusaa)

Akvaarion jälkeen palasimme hotellille vähentämään vaatetta, kun keli rupesi olemaan jo erittäin kesäinen. Itse kun käveli t-paitasillaan ja farkun lahkeet käärittyinä, niin rupesi keräämään kadulla hämmästyneitä katseita. En ymmärrä miksi, mutta kaikilla muilla oli vähintään paita, neule ja toppatakki ja ehkä vielä pipokin. Lämmintä oli auringossa varmaan 25 astetta ja tuulesta ei tietoakaan.

Bussilla suunnistimme silkkitielle ja itse luulin paikkaa pitkäksi kaduksi, joka on täynnä kauppoja, mutta kyseessä olikin iso 5 kerroksinen marketti, jossa tajuton määrä piraattituotteita ja ulkomaalaisia turisteja. Ilmeisesti suomalaislla on kaikilla vähän samaa näköä, kun osa myyjistä rupesi puhumaan suomea heti ensinäkemältä. Tarkoituksena oli lähteä vaan kelloa ostamaan, mutta yhdessä kerroksessa tarjolla ainakin 600 eri mallia. niin ei enää tiennyt mitä haluaa. Yksi kello tarttui mukaan ja 150 yuanilla eli noin 17 eurolla, mutta pitää palata myöhemmin takaisin ostamaan lisää.

Kaiken tinkaamisen keskellä iski nälkä ja päätimme koittaa paikallista suomalaista ravintolaa nimeltään Take 5. Ruokalistasta poimimme muun muassa porilaisen, lihapullat muusilla ja lihapiirakan. Itse valitsin jauhalihakastikkeen muusilla ja kyllähän se oli jo aika lähellä suomalaista makua. Suurin yllätys oli kuitekin se, että ruuan sai popsia naamaan jääkylmän talon lonkeron kanssa ja se jos mikä oli suomalaista!! Asiakkaina kuului olevan muutama muukin suomalainen ja näkyi olevan iltasanomia tarjolla. Hinta oli tasokkaan ravintolan mukainen. mutta kyllä sen lompakko kesti kun laski hinnan mielessään euroiksi.

(Kylmää lonkeroa kiinasta asti)

Ruuan jälkeen vielä 1.5 tunnin reissu silkkitielle ja sieltä taas väsyneenä ja jalat turvonneina hotellille. Reissulta käteen jäi kello, 2 sormusta, 1 rannekoru, tekninen juoksupaita ja parit tuliaisostokset.