Keskiviikon iltapäivätunteina oli taas crossculture communicationia ja opettajamme Ting Ting vei meidät tällä kertaa Pekingin länsipuolella sijaitsevaan West Mountain Park -puistoon. Heti parkkipaikalla luulin, että meille myydään ilotulitteita, mutta kyseessä olikin hurja valikoima erinäisiä suitsukkeita, joista suurimpia saattoi verrata kotitekoiseen jätkänkynttilään. 10 yuanin sisäänpääsymaksulla näimme valtavan määrän koristeellisia temppeleitä, suitsukkeiden polttopaikkoja, rukousalttareita ja marmoriveistoksia. Pienissä temppeleissä oli äärettömän yksityiskohtaisia kullattuja buddhoja, joiden ympärillä lojui vainajille tuotuja ruokia. Muistaakseni kävimme ainakin neljässä eri temppelissä sisällä, ja jokaisessa oli erilainen buddha. En päässyt selville, että oliko eri temppeleillä eri tarkoitus, mutta jokaisessa oli kuitenkin buddha ja alttari keskellä ja reunoilla 2-4 suojelijajumalaa, jotka olivat massiivia 5 metrisiä koristeellisiä sotilaita. Joka puolella oli kuvauskielto kylttejä,niin ei kehdannut itse buddhista räpsiä kuvia.

(Yhden temppelin sisäänkäynti)

(Yksi temppelin suojelijoista)

 

(Pikkutarkkoja veistoksia joka puolella)

Aina väliin tuli vastaan seinillä roikkuvia kelloja, joita sai heitellä vanhoilla kiinalaisilla kolikoilla pientä maksua vastaan. Joka kellolla oli oma nimensä: onni, rakkaus, rikkaus, ystävät, terveys...jne. Aina kun kelloon osui kolikolla, niin kyseistä hyödykettä oli ilmeisesti luvassa.

Reissu rupesikin äkkiä kallistumaan lenkkeilyn puolelle, sillä kävelyreitit veivät lopulta rinteen/vuoren huippua kohti ja tuli yllättäen lenkkareita ikävä. Matkalla kuitenkin tuli nähtyä sen verran hienoja maisemia, että pieni hiki ei haitannut. Huipulle kun päästiin, niin oli jo varma että t-paita menee pesuun ja ainoastaan alastulo oli vielä epäselvä. Alas pääsi 50 yuanin hintaan, joko korihissillä, tai metallirailoa pitkin mutkittlevalla jarrukelkalla. Olimme kaikki jarrukelkan kannalla, mutta juuri saavuttuamme laite oli testauksen alla ja kuulemma 30 minuuttia olisi pitänyt odottaa. Heitimme kolikkoa ja päädyimme laskeutumaan alas kävellen. Jonne ja Matthias kirosivat kolikon heiton ja ottivat korihissin alas. 

(Loppusuoralla Josea hapotti)

Paluumatkan alas teimme siis Josen ja Ting Tingin kanssa ja reitti oli kyllä upea. muutaman sadan metrin pätkä oli rakennettu niin, että rinteeltä valuva vesi sai kulkea alas omia väylöjä pitkin ja polut kulkivat vieressä. Näkymää on vaikea selittää mutta uskokaa nyt kun sanon, että hieno oli!!!!

Alas päästiin ja kamerassa oli taas yli sata uutta kuvaa. Voimat meni reissussa täysin. Automatkalla tuli jo pilkittyä ja kun mahan täyttä hotellilla sweet and sour possulla, niin unihan siinä tuli. Suunnitelmissa oli lähteä illalla vielä kaupungille, mutta taas jäätiin kaikki hotellille jalkoja lepuuttamaan. Noh, huomenna vapaapäivä, niin sitte on taas aikaa.